Tervetuloa Kennel Rämpijän sivuille
Hei! Olen Lotta Tapionkaski-Jaskari, vuonna -90 syntynyt aikuisenalku Haukiputaan Martinniemrstä. Perheeseemme kuuluvat tyttäreni Alina -12 ja Eveliina -13 sekä aviomieheni Tapio
Kennelnimen Rämpijän sain vuoden 2013 tammikuussa ja samaisena vuotena suoritin kasvattajakurssi 2. Miettiessäni sopivaa Kennelnimeä ajattelin, että nimen tulisi kuvastaa jollain tapaa Pohjoista. Mikä sen parempi nimi olisikaan kun kakarana tallusteltiin pitkin metsiä ja hieman murtaen sanottuna rämmittiin mehtässä. Siispä niin syntyi kennelnimi Rämpijän.
Asustelemme Oulun kuppeessa, meren äärellä Haukiputaan Martinniemessä omakotitalossa. Eläimet elävät jatkuvasti perheemme keskellä ja pennut kasvavat tavallisen perhe-elämän ääniin tottuneina sekä paljon käsiteltyinä. Hihnalenkeillä käymme sen verran, että hihnakäytös pysyisi mielessä, muuten koirat liikkuvat vapaasti metsälenkeillä.
Kasvatamme pienimuotoisesti Ranskanbulldoggeja kotioloissa ja pentueita meille syntyy noin vuoden-kahden vuoden välein.
Jo kotona asuessamme meillä on ollut koiria ja ensimmäiset muistoni koirista ovatkin maailman ihanimmasta bokserista Fidosta (Cerafin Credo). Fido oli valkoinen, tyypillinen energinen bokseri joka synnyttikin meillä yhden pentueen. Fidon lähdettyä oli perheellämme useamman vuoden tauko koirista, kunnes talouteen asteli suurella sydämellä varustettu saksanpaimenkoira Pingu (Royal Coctail Sleeping Sun). Pingu oli hyvin kuuliainen, rauhallinen ja kaikkien rakastama saksanpaimenkoira. Pingu muutti monen ihmisen käsityksen saksanpaimenkoirasta.. Pingun kanssa saimme viettää tervettä ja onnellista elämää yhdeksän vuoden ajan. Pingun ansiosta Lada saapuikin meille ja kuten aina sanotaan ei kahta samanlaista koiraa voi saada.. Ladasta siis enemmän omalla sivullaan :)
Ranskanbulldoggi.. niin tämä ihana,raivostuttava, rakastettava ja vihattava rotu, kuinka siihen tutustuin? Vielä kotona asuessani eräänä joulukuisena iltana saapui äitini kotiin boksin kanssa joka oli täynnä jotain mikä muistutti enemmän korvaeläintä kuin koiraa. Söpöhän se oli kuin sikapienenä... Ulkonäkö saattoi kuitenkin hieman pettää kun Pullan (Fii-Biin Tirlittan) näin ensimmäisen kerran. Ei mennyt kauan kun minulle alkoi valjeta millainen tämä pieni otus oli. Pulla opetti sen kuinka rakkaus ja viha voivat kulkea käsikädessä. Iltarallit kävivät tutuksi kuten myös pienet naskalihampaatkin. Pulla oli maailman pienin suuri koira joka valitettavasti menehtyi sterilisaatioleikkauksen jälkeen eläinlääkärin hoitovirheeseen. Kuten yleensä, seurasi pian Pullaa toinen ranskis perässä. Pikkunani (Lyttypään Honey Bunny) oli niin omanlainen persoonansa isolla P:llä. Pulla ja Pikkunani saivat aikaan paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarinansa, näiden kahden raivostuttavan mutta ihanimman ruttujen myötä rakkaus rotuun oli syttynyt!
Ensimmäinen oma ranskanbulldoggini Vani ( Vanille de Royal Laszatti) saapui Serbiasta vuonna 2008 yhteisomistukseen äitini kanssa. Vanista toivoimme hyvää jalostuskoiraa, mutta selkäkuvat otettuamme oli päätös helppo, Vania ei tultaisi käyttämään jalostukseen. Pian Vanin jälkeen saapui Chevy (Matrica Medaus Kvapas) upea pieni pied tyttö Liettuasta. Chevy oli elämänikoira joka opetti minulle enemmän omalaatuisesta käyttäytymisestään. Ei kahta ilman kolmatta sanotaan... Mini (Mörkömurinan Pikku Ruu) tuli sijoitukseen äidiltäni. Mini oli Pikkunanin tyttären tytär ja oli perinyt Pikkunanilta ihanan omassa pienessä kuplassa elämisen taidon :) Mini oli kantanarttumme ja aivan mahtava emä ja suurella sydämellä varustettu perheenjäsen.
Vastaan erittäin mielelläni kysymyksiin ja minulle uskaltaa myös soittaa. Koiriimme ovat kaikki tervetulleita tutustumaan!
